Usein kysytyt kysymykset

Oletko miettinyt jotain alla olevista kysymyksistä, tai useampaa niistä?

Ehdottomasti voi ja saa! Ennaltaehkäisevä näkökulma on fysioterapiassa yleisestikin tärkeää, ja äitiysfysioterapiassa optimaalista olisikin tavata jo raskausaikana vaikkei minkäänlaisia kummempia oireita olisi. Raskausaikana äitiysfysioterapiakäynnillä saa kattavan tietopaketin raskausajan liikunnasta ja liikeharjoitteista, synnytykseen valmistautumisesta ja kuinka tukea omaa palautumistaan jo synnytyssairaalassa ja alkuaikoina. Raskausaika ja synnytys ovat itsessään suuria muutoksia naisen kehossa, ja synnytyksen jälkeinen fysioterapeuttinen jälkitarkastus on hyödyllinen jokaiselle, oli oireita tai ei. Fysioterapeuttisessa jälkitarkastuksessa tutkitaan lantionpohjan ja vatsalihasten palautuminen, mahdolliset leikkausarvet, mikäli sellaisia on sekä kokonaisuudessaan kehon tasapainoa. Fysioterapeuttisessa jälkitarkastuksessa voidaan käydä läpi vauva-ajan ergonomiaa, kuinka ennaltaehkäistä esimerkiksi selkäkipuja ja milloin ja miten on turvallista palata liikunnan pariin synnytyksen jälkeen.

Mikäli sinulla on lääkärin lähete, voit saada KELA-korvauksen osasta käynnin kustannuksista (45min käynnistä 6 euroa ja 60 min käynnistä 8 euroa), lisätietoja löydät Kelan sivuilta. Fysioterapiaan voi tulla myös ilman lääkärin lähetettä.

Mikäli äiti ja vauva voivat hyvin eikä mitään estettä liikunnalle ole, ei raskaus itsessään ole sairaus tai este liikkumiselle. Tiettyjä asioita tulee kuitenkin välttää, erityisesti loppuraskaudessa, ja joihinkin asioihin keskittyä ehkä aiempaa enemmän, riippuen aiemmasta liikuntataustasta. En esimerkiksi suosittele voimakkaita hyppyjä ja pitkiä juoksulenkkejä enää ison vatsan kanssa, niiden aiheuttaessa voimakasta painetta lantionpohjaan. Hormonaaliset muutokset kehossa ja kehon painopisteen muuttuminen raskauden edetessä on hyvä ottaa huomioon harjoittelussa.

Jäikö mietityttämään? Suosittelen varaamaan ajan äitiysfysioterapiaan. 

Ihanaa, että olosi on hyvä! En halua liikaa pelotella aikaisin liikkeelle lähteviä äitejä vaivoista, joita voi tulla myöhemmin esille. Fakta kuitenkin on, että keho on käynyt läpi valtavan muutoksen raskauden ja synnytyksen yhteydessä, oli synnytystapa mikä tahansa, ja siitä palautuminen on prosessi, jokaisella. Mitä todennäköisimmin pääsee helpommalla, jos hieman malttaa siirtää rankempia urheilusuorituksia myöhemmäksi. Aiemmin oli käytössä aktiivisemmin käsite ”lapsivuodeaika”, ja siinä on paljon järkeä, vaikkei täysin vuoteessa tarvitsekaan pitkään synnytyksen jälkeen olla. Aivan ensimmäiset päivät ja viikot ihan todella riittää, että aktivoi kevyesti (ja kivuttomasti!) lantionpohjaa, hakee hyvää ryhtiä ja tutustuu vauvaansa, nuuhkii vauvan huumaavaa tuoksua. Ergonomisilla imetysasennoilla ja – vauvan kantamisella, ryhdin hakemisella (mieluiten peiliä käyttäen) ja kevyillä kävelylenkeillä (sitten, kun voi ottaa normaalipituisia askeleita ilman kipua) pääsee pitkälle. Tämä tuntuu monelle aktiiviliikkujalle turhauttavalta, tiedän. Kyseessä on kuitenkin lyhyt aika elämästäsi, vaikkei se aina siltä tunnu. Joka tapauksessa lyhyempi aika verrattuna siihen, mitä mahdollisesti liian innolla aloitettu liikunta synnytyksen jälkeen voi aiheuttaa, ja kuinka kauan aikaa ja energiaa sen korjaamiseen kuluu. 

Näitä asioita pohtivalle suosittelen varaamaan ajan äitiysfysioterapiaan, fysioterapeuttiseen jälkitarkastukseen.

 ”Toivoisin, että jonain päivänä Suomessa jokainen synnyttänyt nainen saisi fysioterapeuttisen jälkitarkastuksen, jossa myös turvallista liikuntaan palaammista synnytysken jälkeen käydään läpi. Elättelen haavetta, että saamme ajettua asiaa eteenpäin Suomen Äitiysfysioterapeuttien yhdistyksen kautta, ja tämä toteutuisi, kun oma tyttäreni on lastenhankintaiässä.

On hienoa, että äidit ovat tänä päivänä tietoisempia suorien vatsalihasten erkaumasta, josta moni ei ollut vielä kuullutkaan puhuttavan muutama vuosi sitten. Jotkut pitävät sitä tänä päivänä jopa jonkinlaisena trendinä, ja aiheeseen liittyy paljon virheellistä tietoa, huhuja ja pelkoja.

On luonnollista, että vatsalihakset erkaantuvat toisistaan raskauden aikana – ilmiö ei siis itsessään ole poikkeuksellinen, uusi tai pelottava. Myös miehillä ja lapsilla esiintyy vatsalihasten erkaumaa. Useista eri syistä johtuen joillain äideillä vatsalihakset eivät palaudu synnytyksen jälkeen itsestään, ja tuolloin osaavan äitiysfysioterapeutin ohjeistuksilla, manuaalisilla käsittelyillä ja liikeharjoittelulla voidaan tilannetta korjata.

Oireita, joita voi muun muassa esiintyä vatsalihasten erkaumassa:

  • vaikeudet ryhdin ylläpitämisessä ja löytämisessä sekä yleisesti keskivartalon hahmottamisessa
  • kipu ja/tai väsyminen selässä, lantiossa, vatsalihaksissa
  • vaikeus tiivistää vatsaa, ”vetää vatsaa sisään”
  • hengitysvaikeudet ja ruuansulatusvaivat
  • virtsankarkailu tai muut lantionpohjan toimintahäiriöt

Huom! Kaikki edellä mainitut voivat esiintyä myös muista syistä kuin vatsalihasten erkaumasta johtuen. Äitiysfysioterapeutin vastaanotolla sinun yksilöllinen tilanteesi voidaan tutkia ja selvittää.

Kuulen usein vastaanotollani tähän kysymykseen vastuksen; ”En, paitsi jos juoksen tai hypin trampoliinilla,
mutta en muuten”. Virtsankarkailu on yleistä, muttei normaalia, ja siihen voi ja kannattaa hakea apua
lantionpohjan fysioterapeutilta.
Virtsankarkailua on eri tyyppistä, -määräistä ja tilannekohtaista. Virtsaa voi karata pieniä määriä lähes
huomaamatta pitkin päivää, ilman selkeämpää ponnistusta, tai ponnistustilanteissa, joissa esimerkiksi
naurat, aivastat, juokset tai hyppäät. Voi myös olla, ettet kärsi virtsan, ilman tai ulosteen karkaamisesta,
mutta tunnistat itsesi kuvauksesta ”varmuuden vuoksi vessassa kävijä”. Tuleeko kiire vessaan, vaikkei
edellisestä vessassa käynnistä olisi kovin kauaa aikaa? Tuntuuko tilanne joskus helpottavan, toisinaan
pahentuvan? Joillain hormonaaliset muutokset kehossa kuukautiskierron eri vaiheissa vaikuttavat
enemmän, toisilla vähemmän lantionpohjan toimintahäiriöihin.
Jäikö mietityttämään? Suosittelen varaamaan ajan lantionpohjan fysioterapiaan

Kipu lantionpohjan, lantion ja keskivartalon alueella voi olla hyvinkin paljon elämänlaatuun vaikuttavaa, monella osa-alueella. Kipua voi olla lantionpohjan alueella useista syistä, ja se voi esiintyä mm. yhdyntäkipuna, paineen tunteena lantionpohjassa esimerkiksi liikunnan aikana tai seistessä, kiristävinä episiotomia-, sektio- tai muina arpina. Arpikudoksen mobilisointi olisi erittäin tärkeää jokaisen leikkauksen jälkeen, ja pienetkin tähystysleikkausarvet voivat muuttaa kehon toimintaa, puhumattakaan isommista vatsan alueen leikkauksista, kuten sektiosynnytys.

Selkäkipu on yksi Suomen yleisimmistä syistä sairauspoissaoloille, ja sillä voi olla yhteys koko coren hallintaan ja optimaaliseen käyttöön arjessa, ja tässä tarkoitan corella vatsalihasten lisäksi koko keskivartaloa, lantion ja lantionpohjan aluetta sekä hengityksen yhteyttä näihin. Lisäksi yhteys voi löytyä kiristävistä arvista tai jostain aivan muualta – yksilöllisyys korostuu vastaanotollani aina, ehkä vielä eniten kipuasiakkaiden parissa.

“Ennen kaikkea haluaisin lisätä imetysrauhaa ja päätösvaltaa imettämisestä, imetyksen kestosta ja ylipäätään riittävää ja oikeaa tietoa siihen liittyen. “

Imetyksen haasteita voi ilmetä koko imetysmatkan aikana vauvan kasvaessa ja kehittyessä, mutta useimmat äidit kohtaavat haasteita alkutaipaleellaan. Jo synnytyssairaalassa maidonnousun kanssa voi ilmetä haasteita, ja sen jälkeen kotiutuessa viikkojen kuluessa voi kasvaa huoli ja pelko siitä, riittääkö maito. Toisaalta alku voi sujua helposti, ja vasta kuukausien myötä vauva voi esimerkiksi hampaiden kasvaessa kokeilla niitä äidin rintaan kivuliaasti tai imuote voi muuten hetkellisesti muuttua hampaiden myötä.

Vauvavuoden aikana tulee vastaan vaiheita, vaiheita ja vaiheita.

Vaiheissa on se hyvä puoli, että ne menevät ennemmin tai myöhemmin ohi, mutta sitten onkin seuraavan vuoro. Jos on toiveissa jatkaa imetystä, suositus on mennä aina lapsentahtisesti ja näin ollen imettää aina vauvan halutessa. Se tarkoittaa missä ja mihin aikaan tahansa – ja tähän soisin mieluusti imetysrauhan äideille. Sanonta kuuluu, että vauva voi syödä kolmen tunnin välein tai kolmesti tunnissa – ja kaikkea siltä väliltä. Imetykseen ja maidon riittävyyteen pätevät kysynnän ja tarjonnan lait, mikä tarkoittaa sitä, että maitoa muodostuu juuri niin paljon kuin sitä poistuu. Lapsentahtinen imetys takaa maidon riittävyyden myös vauvan kasvaessa.

Mitä maailman terveysjärjestö WHO sanoo imetyksestä ?

WHO:n suositus on luettavissa kokonaisuudessaan täältä, ja tiivistettynä WHO suosittelee täysimetystä vauvan 6kk ikään saakka sekä osittaisimetystä kahteen vuoteen saakka tai niin kauan, kuin äiti ja vauva haluavat jatkaa. Täysimetys tarkoittaa, ettei vauva saa mitään (tarpeellisten lääkkeiden ja D-vitamiinin lisäksi) muuta kuin äidinmaitoa, ei edes vettä. Tämä ei aina syystä tai toisesta onnistu, ja siitä ei tarvitse syyllistyä, sillä osittaisimetyskin on imetystä ja jokainen äidinmaitopisara on arvokas.

Maito on aina juuri oikeanlaista superfoodia lapselle, ja muuttuu vauvan kasvaessa. Aivan ensimmäiset tipat maidontuotannon käynnistyessä ovat hyvin erilaisia niin ravintosisällöltään kuin ulkonäöltäänkin, mutta koskaan maito ei muutu turhaksi ”sokerilitkuksi” lapselle. Pikkuvauvaakin vanhempi lapsi saa yhdestä tai kahdestakin imetyskerrasta vuorokaudessa huikean annoksen ravintoaineita, vasta-aineita sairauksille sekä tietenkin läheisyyttä ja turvaa. Imetys on aina paljon muutakin kuin ravintoa, ja sen tuoma läheisyys ja vuorovaikutus tukevat vauvan kiintymyssuhdetta ja turvallisuudentunnetta sekä antaa lohtua.

Äidin tai vauvan sairastaessa maidon koostumus muuttuu ja vauva saa maidosta tärkeitä vasta-aineita. Maito muuttuu myös sään mukaan, ja riittää sellaisenaan helteelläkin alle 6kk ikäiselle vauvalle janojuomaksi – kunhan äiti muistaa itse myös juoda tarpeeksi!

Imetyksestä, imetysergonomiasta, imetyksen hormonaalisista vaikutuksista liikuntaan sekä kaikesta siihen liittyvästä voidaan keskustella luontevasti osana äitiysfysioterapian käyntiä. Halutessasi voidaan imetysohjaukselle varata erikseen aika.